Luovan kirjoittamisen opintojaksolla olen oppinut paljon
uusia asioita tekstin lukemisesta, tulkitsemisesta sekä kirjoittamisesta. En
osannut etukäteen kuvitella, miten paljon erilaisia asioita sisältyy sanaan
sanataide. En osannut ollenkaan ajatella, miten paljon tämä kurssi antaa
minulle. Ajattelin etukäteen, että osaanhan minä kirjoittaa, kirjoittelut ovat
vain jääneet. Luova kirjoittaminen on paljon muutakin kuin vain kirjoittamista.
On kaksi täysin eri asiaa kirjoittaa, ja kirjoittaa luovasti.
Nuorena varmasti omaksuin vaikutteita lukemistani
kirjoista, ja niiden pohjalta kirjoitin jonkinlaista romaania, sekä runojakin.
Koska olin nuori, oli aikaa suorastaan ahmia kirjoja. Nuorena tuli myös
pidettyä jonkinlaista päiväkirjaa, kalenterin muodossa tosin. Lapsena kyllä
kirjoitin jonkin verran päiväkirjaa. Viimeksi kirjoitin päiväkirjaa ennen
esikoispojan syntymää, ja vähän hänen syntymänsä jälkeenkin. Ajattelin, että on
niin tärkeä, ainutlaatuinen asia kyseessä, että halusin pitää päiväkirjaa.
Kurssi on herättänyt mielenkiintoni sekä kirjoittamiseen
että lukemiseen. Olen suorastaan hämmästynyt siitä, miten innokas olen ollut,
ja miten paljon olen ajoittain heittäytynyt mukaan sanataiteeseen.
Valitettavasti olen myös pettynyt itseeni, koska kurssista olisi voinut saada
paljon enemmänkin irti. Pelkään myös negatiivista kritiikkiä: siksi en
lähettänyt tekstejäni väliarviointia varten. Kaikesta huolimatta olen nyt niin
innostunut, että toivon innostukseni – eli kirjoittamisen – jatkuvan.
Varsinkin ismit olivat mielenkiintoinen, lähes uusi asia.
Joihinkin ismeihin tutustuin aikoinaan kuvaamataidon tunneilla, mutta suurin
osa oli ihan uusia. Sanat olin varmasti kuullut jossakin, mutta en tiennyt
niistä sen enempää. Ismit olivat hyvin vaativa, mutta samalla myös hyvin
mielenkiintoinen osa-alue.
Kiitos opettajalle sekä ryhmäläisilleni erittäin hyvästä ja antoisasta kurssista!
