(Ismeistä iloa: impressionismi)
Kellankirjavat syyslehdet kahisivat jalkojeni alla. Suuret vaahteranlehdet takertuivat itsepintaisesti punaisiin, märkiin saappaisiini. Tartuin vastahakoisesti haravanvarteen. Syksy oli taas täällä, ja valtava pihamme täynnä iloisenvärisiä lehtiä. Oikeastaan lehdet kutsuivat leikkimään, eivät haravoimaan. Mutta ei, toimeen oli tartuttava edes hetkeksi.
Aurinko oli laskemassa puiden taakse, muttei kuitenkaan ihan vielä, vaan se soi valoisia, lämpimiä säteitä pihaamme. Niitä syksyn ihmeellisiä valoilmiöitä, kun yhtäkkiä onkin valoisaa. Sain taas hetkeksi voimaa jatkaa haravointia. Kaikki tuntuikin taas jotenkin iloiselta, positiiviselta ja energiseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti