torstai 5. syyskuuta 2013

Karhea villapaita

(Ismeistä iloa: ekspressionismi)


Poski painui karheaa villapaitaa vasten. Musta villa kutitti pehmeää, herkkää, punaista lapsen poskea, mutta samalla se lämmitti mukavasti. Villapaita tuoksui ihanille yrteille. Äiti oli laittanut yrttitarhaansa koko iltapäivän. Nyt oli kuitenkin aika levätä ja rauhoittua päivän töiltä. Lihakeiton vahva tuoksu leijaili keittiössä. Kattilasta nousi kuumaa höyryä. Ruuan tuoksuun sekoittui kardemummainen pullantuoksu, joka nousi houkuttelevasti uunin lämmöstä. Isä ja veljet olivat tulleet kotiin töistä ja koulusta, ja kaikki odottivat nyt malttamattomina ruokailua. Minä olisin istunut siinä äidin pehmeässä, lämpimässä sylissä pidempäänkin, vaikka nälkä kurni minullakin jo vatsassa. Kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin auringon laskeutuvan ja kurkkivan puiden takaa punaisena. Tummeneva ilta oli jälleen saapunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti